Elokuu lähenee loppuaan ja syksyisen kirpakoita aamuja on jo ollut. Kasvateille kuuluu mukavaa, Niki mejäilee ja on etsijäreeneissä, Atte hääräilee perheensä kanssa. Mulla on ilmeisesti kunto rapissut, kun ei ole karvakorvaa kaveriksi metsäretkille. Täytyisi kai aktivoitua, kun eivät ne herkulliset sienet sieltä metsästä itse kotiomme kävele .

Moni on kysellyt jatkosuunnitelmistani koirarintamalla. Eipä mulla oo kauheesti ollut vielä ajattelua siitä asiasta...tottakai toivoisin jommasta kummasta pojasta isukkia, että voisin ottaa siitä uuden palleroisen kotiin. Katotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan .