Sanat eivät taaskaan riitä kuvailemaan tunteitani, jotka risteilivät mielessäni koko kuluvan päivän. Kyyneleet virtasivat poskilla ja pala kurkussa kasvoi. Aamulla laitoimme lasten kanssa kynttilän takapihan enkeliin. Klo 14.30 soi puhelin, samaan aikaan kuin vuosi sitten...silloin siellä oli kirurgi, jolla ei ollut hyviä uutisia ja puhelu loppui sanoihini " Kuiskaatko vielä Nyytin korvaan, että :Susanna sanoi sinulle :rakastan sinua ja hyvää matkaa ilman kipuja."
Nyt puhelimessa oli Riitta, joka oli menossa Vallittuun ulkoiluttamaan koiriaan. "Voinko tulla mukaan?" kysyin. " Joo, tietenkin! Kiva juttu!" Riitta ilahtui.
Suljin puhelimen ja hymyilin. Nyyti oli taas järjestänyt asiani, kuten niin monesti. En jäänyt kotiin itkustamaan ja murehtimaan, vaan sain viettää ihanan iltapäivän, ihanien koirien ja ihana ihmisen kanssa kauniissa talvikelissä.
Kiitos Nyksy! Minä todellakin rakastan Sinua! Olit enemmän kuin vain koira.
Kommentit