Cane Rossiccio

"Äänetön hämärä, hämmästynyt tähti. Heleässä pimeässä, ystäväksi lähti. Älä jätä tekemättä, älä yhtään pelkää. Ritarina taistele, tähti suojaa selkää."

Mämmiä, virpomisoksia, suklaamunia, lammasta...kaikkea tuota kuuluu minun pääsiäiseen ja nyt myös tuo yllä oleva runo. Eilen illalla kävelyllä yksinäni katselin jälleen taivaalle, jossa näkyivät kaksi kirkasta tähteä. "Meidän koirat" lapset sanovat. Eilen iltana, kun kyyneleet taas valuivat poskilleni ja olo oli tyhjä, tuli tuo runo mieleen. Elämän on jatkuttava...

"Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän.

Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyi tähän.

Kun päättyy elämä läheisen, on aika surun hiljaisen."

Nyyti rannalla 16.1.2012

Vuokralla asumisen huonoja puolia...ei ole omaa maata minne koiransa hautaisi. Kuitenkin oli itsestään selvää, että Nyyti matkaisi tuhkattavaksi ja saapuisi uurnassa kotiin. Tosin, Nyyti on kyllä jo mennyt kotiin aikaisemmin. Sellaiseen kotiin, missä ei sairautta enää ole eikä koskaan tule olemaan. Kesällä maalliset tomusi pääsevät mummulan maahan, sinne missä koskaan ei tarvinnut olla pihalla remmissä, vaan sai kirmata aina vapaana.

Malja sinulle Nyyti! Istumme Samin kanssa sohvalle ja kohotamme sinulle maljan kunnioituksena elämällesi ja kaikelle mitä meille opetit ja annoit. Yhden elämän kirja sulkeutui, mutta se oli opettavainen ja antoisa kirja, kiitos että valitsit minut sen lukijaksi!

Karvat langoiksi

Koiramme lehdessä oli juttu: koirankarvat langoiksi. Mikä hieno idea! Lähetin oitis lauantaina s.postia lankojen tekijälle ja yllätys yllätys! Hän olikin käymässä Tampereella ja lupasi noutaa karvat kotimatkallaan, jos päättäisin karvoista lankaa teettää.

Eilen hän sitten saapuikin kotiini ja meillä oli oikein mukava parin tunnin juttutuokio. Oikein ihana ihminen! Kyynelien ja naurujen jälkeen Nyytin karvat lähtivät kohti Sanskin kutomoa. Jännityksellä odotan, että millaista lankaa Nyksyn karvoista tulee ja mitähän ihanaa niistä itselleni saan tehtyä.

Puhelu

Tänään, kun olin katselemassa ulos ikkunasta, puhelin soi. Tuntematon numero? Helsingin e.sairaalasta soitti Nyytin leikannut ihana kirurgi. Hän halusi itse henkilökohtaisesti soittaa, kun meidän viimeisin puhelu oli ollut niin surullinen...Nyytin pato vastaukset olivat tulleet ja olihan se sitten kuitenkin kasvain. Yleinen keuhkoissa ilmenevä kasvaintyyppi+tulehdusta. Kirurgi sanoi minun olleen rohkea, kun lähdin hakemaan koiralleni apua leikkauksen muodossa, vaikka diagnoosi olikin ollut puutteellinen. Rohkea?...Olin kuulemma esimerkki siitä, että on valmis tekemään mitä tahansa auttaakseen koiraansa...

Minulle leikkauspäätös oli ainoa ratkaisu. Halusin tehdä kaikkeni, katsoa kortit loppuun...Kun kuukausien antibiottikuuri ei kerta auttanut, niin sitten kyselin ja kyselin muita vaihtoehtoja. Sain Helsiinkiin lähetteen sitkeällä yrittämisellä ja siellä edelleen tutkimukset ja vihdoin leikkaus, joka olisi kuulemma saattanut hyvällä tuurilla parantaa koiran. Emme tienneet, minä, lääkärimme eikä kirurgi, mitä leikkauksessa lopulta paljastuisi, mutta teimme silti kaikki parhaamme. Kiitos siitä Viikin e.sairaalan upeille lääkäreille ja hoitajille!!! Olette kukkanne ansainneet.

 Nyt voin jatkaa elämääni, kun tiedän tehneeni kaikkeni. Leikkaus oli kuulemma osunut juuri oikeaan hetkeen kasvaimen suhteen. Nyyti oli vielä ulkoiselta olemukseltaan ja käyttäytymiseltään kuin terve koira. Ei kipuja, eikä muuta kuin satunnaisia yskähdyksiä.

Pakollinen kysymys kirurgille: olisinko mitenkään voinut huomata tätä aikaisemmin??  Hän vastasi: Älä ruoski itseäsi! Tätä et olisi voinut huomata mitenkään aikaisemmin. Koirallasi oli hieno sydän, sitkeä sydän joka teki töitä väsymättä. Hyvän peruskunnon omava koira ei oireile aikaisemmin, kuin sitten kun on jo melkein aina myöhäistä.

Sitkeä sydän....se Nyytillä totta tosiaan oli, sitkeä ja suuri sydän kaikille rakkailleenkin. Kiitos ystäväni!

Lapseni laulavat sinulle Nyyti, hieman muunnelluilla sanoilla: " Sinulla oli valo, Sinulla oli yö, Sinulla oli sitkeä sydän joka löi. Väsymättä kipinöitä tuuleen valaisit sä tietämme pimeään."

Tänään sain soitettua Vernaan, eli tuhkauspalveluun, kun vasta heräsin toteamaan ettei Nyytillä olisi mitään rakkaita leluja mukaansa tuhkaukseen.

Onneksi Nyyti oli vasta menossa tuhkaukseen, joten ehdin vielä postitse lähettää hänelle rakkaat tavarat mukaan: tennispallo, sitä olikin heitelty pikku pennusta asti. Se oli Nyytillä se lelu, joka sai hänen silmänsä säihkymään, ryhtinsä nousemaan ja kaikki aistit valpastumaan. Käytinkin sanaa pallo, kun testasin kuiskaten oliko kuulo vielä tarkka  ja olihan se! Toisena esineenä laitoin mukaan Kaapon; Kaapo oli Nyytin ensimmäinen pehmolelu. Ostin sen, kun olimme menossa Hyvinkään pentunäyttelyyn. Sininen käärme. Sitä piiloteltiin, se oli Nyytin kuonon päällä ja se sai ottaa sen käskystä ja sitä riepoteltiin. Kaapo oli saanut yllensä erivärisiä kangastilkkuja paikkauksissa ja se olikin erittäin persoonallisen näköinen otus. Myös lapset halusivat laittaa mukaan piirustuksen jossa oli meidän koko perhe, muistoksi meistä...

On se vaan outo tunne...poissa silmistä, mutta ei mielestä. Ja voisin vaikka vannoa nähneeni Nyytin makaamassa tutulla paikalla nojatuolinsa edessä. Iltaisin on pakko lähteä iltalenkille. Vierelläni kulkee ystävä...en näe häntä, mutta tunnen. Nyt Nyyti ulkoiluttaa minua. Ei enää remmissä, vaan vapaana, tiedän todellakin mitä sanonta: Vierellä kulkijat tarkoittaa...nyt heitä on kaksi, Nyyti on tavannut tyttärensä Stellan vihdoin uudestaan.

Kiitos kaikille ihanista ja mieltälämmittävistä viesteistänne. Nyyti oli suuremmoinen koira. Toki kaikki sanovat näin omista koiristaan, mutta...Nyyti oli kuitenkin Paras, ei parempi kuin muut, mutta yksinkertaisesti Paras!

Ei yksi, vaan moni tuntematonkin ihminen, sanoi Nyytin ja minut nähdessä, että se on kuin ihmisen mieli. Yksi katse ja toinen meistä tiesi...Nyytin päästäminen taivaaseen oli elämäni raskain, mutta myös toisaalta helpoin päätös. Kun toista rakastaa on helppo tehdä päätös toisen parhaaksi.

Nyt olo on samalla tyhjä ja kuitenkin helpottunut. Nyyti sanoi minulle jo heipat Viikissä, kun se nousi vielä takajaloilleen, laittoi käpälänsä kaulalleni ja nuoli kasvoni. Hän kiitti. Samoin Nyyti oli tehnyt silloin, kun olimme päässeet kotiin onnistuneelta astutusreissulta epäonnistuneen yrittämisen jälkeen. Mielestäni sain annettua hänelle suuriman lahjan, pentueen. Itse äitinä näin sen rakkauden pentuja kohtaaan mitä Nyyti niille osoitti.

Malja sinulle Nyyti ja kaikelle mitä toit minun elämään! Ja kiitos vielä sinullekin Nina kun sain noin loistavan pennun, muistan aina sanasi puhelimessa: "Sinulle nyt olisi jäänyt tämä Nyyti, otatko sen?" Ja ottaisin taas, aina, ja aina uudelleen!

Jouduin päästämään Nyytin Stellan luo taivaaseen...kiitos kaikille viesteistänne.

Olin näköjään unohtanut kirjata tärkeimmän, eli leikkauspäivä on niinkin pian kuin ensi tiistaina 17.1. Nyyti ja minä lähdemme siis kolmannen kerran kohti Helsinkiä ja Viikkiä klo 5.00 aamulla ja toivomme, että kolms kerta toden sanoo. Vien Nyytin Viikkiin ja se leikataan päivän aikana. Leikkaava kirurgi lupasi soitella leikkauksen jälkeen miten meni. Joten laittakaa ystävät peukut pystyyn tiistaina, jos vain kiireiltänne pystytte , minulla taitaa olla pitkä päivä edessä.

Suurkiitos ihanista kannustusviesteistä! Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.

Vihdoin jotain hyviä uutisia!

Sain soiton Viikistä johtavalta kirurgilta. Hän oli tutustunut Nyytin tapaukseen ihanan lääkärini pyynnöstä ja soitti kertoakseen, että hänen mielipiteensä tutkimustulosten ja kuvien perusteella olisi leikkaus. Nyytiltä siis leikataan oikeanpuoleinen keuhkojen ylälohkossa oleva massamuutos. Ohutneulanäytteistä ei löytynyt yhtään kasvainsoluja, vain tulehdussoluja. Tämä ei (tietenkään) vielä sulje pois kasvaimen mahdollisuutta, mutta oli kuitenkin kannustava uutinen.Patologin lausunto kertoo sitten enemmän.

 Nyytiltä otettiin keuhkojen tutkimisen yhteydessä myös näyte pernasta, jossa olleet kaksi pientä muutosta olivat onneksi normaaleja muutoksia. Jos sieltä olisi löytynyt kasvainsoluja, olisi ollut melko varmaa että myös keuhkojen muutos on kasvain.

Kaikkein tärkein tieto on kuitenkin nyt se, että Nyyti on saanut mahdollisuuden parantua kokonaan . En unohda edelleenkään rukouksia ja toivomista, sillä kaikkea saattaa tapahtua. Tämä on kuitenkin se ihme jota jouluna pyysin...KIITOS!

Kirjotin just puolituntia kuulumisia ja sitten tää kone söi ne...eli nyt lyhyt versio:

-Hakametsä 20.12 keuhkokontrolli: kuvat pahemmat, ei ollu lääkäri kovin toiveikas. UÄ pernassa pieni muutos, muuten ok. Silmätulehdukseen sain antibiotin.

- Kotoa soitto Hesaan Viikkiin omalle lääkärille: Katsoi Nyytin r.kuvat ja oli samaa mieltä, että kasvain todennäköisesti. Sisällä vai ulkona keuhkoista...ei tietoa. 4.1 Hesaan magneettikuviin ja Ultraan.

Joulu oli tulossa.....lapsille en halunnut vielä kertoa, onko toivoa vai ei...iloinen täytyy olla vaikka suru painaa minut lyttyyn kuin tyhjenevä ilmapallo...Nyyti peilaa minusta, eikä syö kunnolla...täytyy ryhdistäytyä!!!! Niin kauan kuin on elämää on toivoa! Päässä soi: " Everything gona be allright..."

4.1.2012 Viikki Hesa

Nyyti on onneksi reipastunut silmissä! Ruoka maittaa ja lenkeily sujuu.Se peilaa minusta...nyt minäkin jo syön ja olen pakottanut itseni reippaaksi.

Matka kohti Hesaa ja lumimyrskyä alkoi mulla ja Nyytillä klo 5.00. 30km ennen kehä1 jono liikkui 20km/h, mutta ehdimme silti 7.30 vastaanotolle. Nyytin kanssa otettiin ylävitoset ja se nuolaisi minulta yksinäisen kyyneleen poskelta..."tsemppiä kaveri"!  Nyyti matkasi magneettikuviin ja ultraan sekä ohutneulanäytteidenottoon, minä laahustin e.lääkärin parkkipaikalle autoon, vedin pipon syvälle päähän ja kietouduin vilttiin...väsyttää. Päivä vierähti klo 16 asti, onneksi oli vessa ja kahviautomaatti lähellä.

Nyt odotamme vastauksia näytteistä ensiviikolla ja liitän kädet jälleen ristiin ja ...odotan toivoen...